verona / la vita è così

Ciao! Juu edelleen jatkuu kaupunki-otsikointi-linja :D on se aika hullua miten helppoa vaan on kierrellä Italiaa ja kuinka siitä helppoudesta on tullu mulle ihan itsestään selvää.

Mutta siis, Jaakko tosiaan tuli mun luo tänne ja päätettiin sit valita kohteeks yks romanttisimmista vaihtoehdoista eli Verona. (Pääsin viimein käymään Romeon ja Julian kaupungissa kattomassa mun nimikko-parveketta). En voi sanoo muuta kun että oli ihan täydellinen pitkä viikonloppu. Verona oli niin kaunis (etenkin jouluvaloissa) ja se on taas yks niistä kaupungeista, joissa voi toki kierrellä museoita ja nähtävyyksiä jos haluaa, mutta joista nauttii ihan vaan kävelemällä ympäriinsä. Meiän Bed&Breakfast oli ihan täydellinen ja omistaja oli taas ihan mahtava tapaus, vaikka sen englantia ei kyllä välillä meinannu ymmärtää. Ja seura ny ei ois voinu olla parempaa, koska on mul aikas ihana poikaystävä :)

Suru-uutisia sain kuitenkin kuulla kesken reissun; nonna eli Elenan äiti nukkui pois aikasin lauantai-aamuna. Sain sitten maanantaille (tänään) aikamoisen kontrastin, kun aamulla olin vielä Jaakon kanssa Veronassa ja iltapäivällä sitten nonnan hautajaisissa. Tuntuu niin väärältä, että ihminen, jota vasta 4 kuukauden ajan olin saanu kunnian rakastaa, otettiin multa jo pois. Mutta sellasta elämä valitettavasti on, la vita è così. Nonna Laura ti mancherò e ti voglio tanto bene!

Nyt tuntuu että tapahtuu enemmän kun ehin prosessoida, koska noiden edellä mainittujen lisäks on enää pari päivää jouluun ja alle viikko siihen, että tuun käymään Suomessa! HULLUA!!! Ma la vita è così ;)

-J

venetsia

Ciao! Viime viikonloppu meni sitten Venetsiassa Victorian ja Matthew'n kanssa ja mulla ei kyllä oo edes sanoja. Venetsia on jotain niin ainutlaatuista, ihmeellistä ja kaunista. RAKASTAN! Koko viikonloppu oli muutenkin ihan mahtava. Rahan säästämiseksi käytettiin junan sijaan sellasta palveluu kun blablacar, joten Venetsiaan mentiin 50-vuotiaan Oscarin ja takasin tultiin 25-vuotiaan Alessandron kyydissä; voiko olla siistimpää tapaa matkustaa! Sivistyttiin ainakin Venetsian historian ja italialaisen musiikin suhteen :D Venetsiassa vaan lähinnä käveltiin, koska se on oikeastaan parasta mitä Venetsiassa voi tehdä. Kierreltiin myös muita saaria: Lido (jossa meillä oli hotelli), Murano (oli niin myöhä, että kaikki oli kiinni) ja Burano (jossa ehittiin olla vaan puol tuntia, mutta johon rakastuin). Tavattiin myös suomalaisia ja oli ihan sika outoo puhua suomee, meinasin vahingossa vaihtaa englantiin koko ajan. Mutta mulla oli siis tosi kiva viikonloppu!
Muutenkin nyt on taas ihan hyvä fiilis. Mulla on kyllä vähän vuoroviikoin ollu kriisiä ja sitten taas kivaa oloo, eli taidan nyt koputtaa puuta. Joulu ja se, että alle kuukauden päästä tuun käymään Suomessa kyllä vaikuttaa helpottavasti tähän oloon ja koti-ikävään. Oon myös leiponu korvapuusteja, jotka oli ihan paras lääke koti-ikävään! Martina rakastu niihin ihan täysin ;) eipä tässä muuta ihmeellistä, arkea ja joulun odotusta. Va bene!

-J

P.S. Viikkoja sitten sain paketin Suomesta, jossa sain myös kortteja, joita te rakkaat sukulaiset olitte kirjotellu. En muistanu viime postauksessa siitä sanoa, mutta kiitos kaikille, saitte mut hymyilemään, nauramaan ja itkemään :D Ja Nikille tiedoksi, että en oo nähny mafiosoja, mutta ekalla viikolla kun olin Italiassa niin Roomassa järjestettiin jonkun mafioson hautajaiset luvatta ja etukäteen varottamatta. Rooman liikenne oli pysähdyksissä sen hautajais-kulkueen takia, helikopterista tiputeltiin ruusun terälehtiä ja Godfatherin tunnusmusiikki soi :D

milano

Ciao! Jatkan kaupunki-otsikko-linjalla :D Eilen kävin muiden au pairien kanssa päiväretkellä Milanossa. Alun perin tarkotus oli mennä katsomaan Spectre enkunkielisessä leffateatterissa, mutta kahden tunnin lounas sekä nähtävyyksien ja luksusmuoti-liikkeiden ihailu vei mennessään eikä sille sitten ollutkaan aikaa. Kuvailu jäi aika vähälle, koska keskityin vaan pitämään hauskaa ja lisäks sää oli niin sumunen, ettei siitä muutenkaan tullu oikeen mitään. Mutta mulla oli tosiaan ihan super-hauska päivä! On samalla ihanaa ja kamalaa, kuinka hyvä porukka meillä noiden muiden au pairien kanssa on. Kamalaa siis siks, että osa lähtee pois jo kuukauden päästä... Oon kuitenkin onnellinen siitä, kuinka ihaniin ihmisiin oon saanu tutustua. On hassuu miten vielä pari kuukautta sitten olin ahistunu yksinäisyydestä ja nyt sitten siitä, että joudun jättää jäähyväisiä tietämättä millon seuraavan kerran tavataan.

Muuten kuulumiset on vaihtelevat. Kaikki on tosi hyvin, ihan mahtavasti oikeestaan, mutta jotenkin oon turhautunu ja kyllästyny, ärsyynnyn hirveen helposti ja ikävöin kotia. En haluais luopua Italiasta ja lähteä täältä vielä jouluna, mutta jotenkin au pairina olo on alkanu rasittaa. Vaikka en oikeestaan laske mun "työtä" työksi, kyllä se vaikuttaa oloon kun asuu ja työskentelee samassa paikassa ja kun perheenjäsenet on myös työnantajat. Mulla on myös sellanen tunne, etten oo kauheen hyvä au pair, mikä tietysti vaikuttaa olotilaan. Ongelma siis on se, että haluaisin kyllä palata joulun jälkeen vielä Italiaan, mutta en jaksais olla enää au pair. En vaan tiiä mitä muuta sitä vois keksiä, varsinkaa näin lyhyellä varotusajalla, joten todennäkösesti mun rakkaus Italiaa kohtaan voittaa au pairina olemisen rankkuuden ja tuun kyllä takasin joulun jälkeen.

Mä koitan kuitenkin edelleen pysyä positiivisena! Välillä herään huomaamaan kuinka monia asioita oon oppinu italialaisuudesta ja kuinka monet asiat on mulle jo itsestäänselvyyksiä ja sellasina hetkinä tulee ihan uskomaton olo :)

-J

rooma

Ciao! Nää postaukset on ny tähän mennessä näköjään vaan nimetty eri paikkojen mukaan :D mutta viime viikolla vietin Roomassa pitkän viikonlopun Vilman ja Fannyn eli mun parhaiden (suomalaisten) ystävien kanssa. Fanny on Espanjassa au pairina ja Vilma on tietysti Suomessa niin tultiin sit kaikki eri puolilta Eurooppaa ja nähtiin Roomassa. Se oli IHANAA. Koko reissu oli ihan täydellinen, kierreltii nähtävyyksiä ja muuten vaan Rooman katuja. Käytiin pienellä seikkailulla Fregene-nimisessä rantakaupungissa, jossa ei sitten sen enempää haluttu viettää aikaa, koska se oli ihan autio. Tutustuttiin yöelämään, shoppailukatuun ja meiän Bed&Breakfastin omistajaan Daniloon. Parasta koko reissussa oli kuitenkin ehkä mun rakkaiden näkeminen ja se kun pysty ekaa kertaa kahteen kuukauteen olee ihan täysin oma ittensä ja ilmasemaan itteään suomeksi. Mutta kaikki oli ihan täydellistä!

Toi reissu ehkä kuitenkin vähän pahensi mun koti-ikävää ja palaaminen Biellaan oli rankempaa kun olin luullut. Tällä hetkellä on ekaa kertaa sellanen olo, etten oo varma haluunko joulun jälkeen tulla tänne enää takasin. Kaikki on ihan hyvin, mutta jotenkin vaan ei nyt huvittais olla täällä ja ikävöin Suomesta ihan kaikkea. Suomea ja suomalaisuutta ei opi arvostamaan ennen kun siitä joutuu olemaan erossa. Ite en oo koskaan kokenu olevani kovin suomalainen tai isänmaallinen, mutta jo tää kaksi kuukautta on saanut mut tajuamaan kuinka paljon RAKASTAN Suomea.

Kaikesta huolimatta rakastan kyllä myös Italiaa ja Biellaa. Oon onnellinen tästä kokemuksesta, hyvistä ja huonoista hetkistä, enkä tuu varmasti ikinä katumaan, että lähin. Vaikka nyt onkin vähän kurja olo, koitan pysyä positiivisena. Tää on kuitenkin jossain vaiheessa ohi ja sitten kaduttaa jos käytin koko ajan murehtimiseen.

-J