Howerrya, what's the story? Näin meille opetettiin että dublinilaiset tervehtii eli moi vaan! Oltiin tosiaan pidennetty viikonloppu Dublinissa perheen kanssa, "VIIMENEN YHTEINEN LOMAMATKA PERHEENÄ OMG" (tälläsiä "viimesiä matkoja" meillä on ollu jo kolme joten huomatkaa sarkasmi). Päätin ny tehä tämmösen Dublin-postauksen, because, well, I can :D Vois kans vähän muistella samalla ett miten tää blogger ny taas toimikaan nii tulis ehkä helpommin postailtua sitte Italiastaki. Tekosyitä, tekosyitä, oikeesti halusin vaan jonku paikan missä voin esitellä mun ottamia kuvia ku en voi laittaa niitä kaikkia Instagramiin.
Dublin oli kylmä, mutta ihana. Just sen näkönen ku stereotyyppisesti oisin kuvitellu, katukuva muodostu pubeista ja erivärisistä ovista ja ihmisillä oli punertavat hiukset ja ne puhu aivan käsittämätöntä englantia. Käytiin nauttimassa irkku-tunnelmaa pubeissa, tutustuttiin Dublinin historiaan stand upin merkeissä, shoppailtiin ku hullut, ihasteltiin Irlannin maaseutua Howth-nimisessä kalastajakylässä, käytiin iltapäiväteellä viiden tähden hotellissa jossa meitä kutsuttiin nimillä "madam" ja "sir", käveltiin jalat rakoille, opittiin nippelititetoa U2:sta ja saatiin vielä äidin kanssa flunssakin. Gotta lova travelling, gotta love my family! Ihan mahtavaa tehä tälläi reissu viel kaks viikkoo ennen mun lähtöä.
-J
