Ciao! Rakastan tota aurinkoa joka päätti onneksi palata, vaikka muuten syksy saakin mun mielen vähän synkäksi ja tuo mun sisäisen valittajan esiin paremmin kun mikään muu (asiaa ei tietysti helpota se että oon ollu jo yli kaks viikkoo kipeenä). Mutta yritän pysyy positiivisena, aurinko, kaverit ja shoppailusta ilahtunut materialistin sydämeni helpottaa pimenevien iltojen keskellä ;)
Käytiin Fannyn kanssa vähän kuvailemassa ja sain pikkuisen kesäfiilistä takasin koska oli ihan sika ihanan lämmin :) Aurinko piristää kyllä kummasti ton yli viikon jatkuneen sateen jälkeen. Lilluteltiin jalkoja järvessä (yks kala yritti näykätä mua varpaasta, hyi), oli ihanan rento fiilis ja tuntu melkein siltä ku kesäloma ois tullu takasin...
Tiiättekö sen tunteen kun inspiraatio iskee? Yhtäkkiä on vaan sellasessa flow-tilassa, ymmärtää maailmankaikkeutakin paremmin ja luomisen vimman myötä syntyy ehkäpä vielä jotain hienoa. Upeaa. Wau.
Mutta sitten on se tunne kun se ei vaan iske vaikka kuinka kaipais. Ei saa kirjotettua. Ei saa kuvattua. Ei saa edes postattua blogiin. (Näiden kaikkien kolmen puutteen takia vaan valitan tänne ja kopioin kuvia weheartit:sta) Muhun on iskenyt totaalinen inspiraation ja myös motivaation puute, haluaisin tehä kaikkea luovaa mutta ei pysty, ei kykene. Se on turhauttavaa. Mutta kaipa se johtuu tästä arjen alkamisesta, koulu hukuttaa kaiken mun luovuuden velvotteiden taakan alle. Höh.
Mutta sateista on sentään ollu vähän taukoa, ja löytyy sitä elämästä toki muutakin positiivista ;)
Oon elänyt tosi huonoa bloggaajan elämää (jos niin voi sanoa) ja en yksinkertasesti oo kuvannut melkein yhtään mitään. Mutta mun viimenen kesälomaviikko on siitä huolimatta ollu ihana. Oon ollu lintsillä, jillanu kavereiden ja perheen kanssa, käyny saaristoristeilyllä ja täyttäny viimein 18.
Nyt viimeisenä lomapäivänä ei voi olla käymättä mielessään läpi kesää ja sitä miten ihana se on ollu. Huolimatta ylppäreihin lukemisesta ja satunnaisista muista miinus-puolista täytyy kyllä todeta että tää on ollu paras kesäloma ikinä. Taas, siltä taitaa tuntua jokaikisen kesäloma jälkeen, mutta eipä se kai haittaa. Pääasiahan on se että on kivaa.
Meillä on nyt mun pikkuveljen Jesperin kanssa ollut kohta viikon verran kämpät, tosin puolet siitä ajasta vietettiin Pohjanmaalla mummolassa serkkuja ja muita sukulaisia nähden. Ollaan oltu aika paljon kahestaan kun kummankin lähes kaikki kaverit sattuu tällä hetkellä olemaan ympäri Suomea ja maailmaa. Ollaan melkein pelkästään vaan löllöilty kotona ja katottu sikana leffoja, valvottu, vittuiltu toisillemme, syöty hyvää ruokaa (tietysti koska mä oon laittanut sen joka kerta) ja naurettu. Yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin vietetty viikko, täytyy kyllä sanoa ;)
