Alle kaks viikkoo siihen, että mun perhe tulee ja alle kolme viikkoo siihen, että tää aupairius on sitte lopullisesti ohi. Tosi sekavat fiilikset. Jos oon rehellinen, nii tää kevät-puolisko ei oo ollu mitenkää parasta aikaa. Elena on ollu kotona koko ajan, eli mul ei käytännös oo mitään työtä ja jotenki mul on sen takii tosi kiusallinen olo aina ku oon kotona. Melkein kaikki au pairit myös vaihtu tammikuussa ja mul ei jotenki oo ollu energiaa tutustuu uusiin ihmisiin enää, varsinki ku oon ihan pian lähössä. Ja meiän porukka syksyllä oli nii mahtava, ett harmittaa ku ei voi enää heittää inside-läppää ja on ikävä kaikkii niitä jotka ei oo täällä enää. Eli oikeestaan ootan kyllä, että pääsen täält pois. Mutta sitte toisaalta, mun elämä on ollu tääl viimeset puol vuotta ja oon tottunu kaikkeen täällä. Mulla tulee ikävä tosi monii pienii ja isoi asioita ja mul on tosi haikee olo lähdöstä. En tiiä miten suhtautuu. Onneks päätettiin Fannyn kanssa mennä Torinoon asuu kuukaudeks, koska sitä aatellessa ja oottaessa kaikki tuntuu helpommalta!
Ihan hyvää mulle siis kuuluu :D
-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti