Vilma tosiaan lähti vuodeksi Brasiliaan ja viimeiset hetket lentokentällä oli rehellisesti sanottuna aivan kamalia. Onneksi päästiin Fannyn kanssa lohduttamaan toisiamme Starbucksiin. Vaikka tuntuu vieläkin aika epätodelliselta ett Vilma on nyt oikeesti vuoden poissa... :/
Mutta oon päässyt myös kokemaan yhen mun kesän ehottomista kohokohdista, nimittäin mun kaikkien aikojen rakkaimman bändin Musen keikan! Odoteltiin Jaakon kanssa 7 tuntia sisäänpääsyä ja täytyy kyllä sanoo ett keikka oli sen arvonen (vaikka ei siinä odottelu-piknikissä itsessäänkään mitään vikaa kyllä ollu). Muse oli parempi kun koskaan aiemmin ja pääsin viimein näkemään Mattin, Chrisin ja Domin parin metrin päässä musta. My dream come true ;) Päivä oli muutenkin mitä mahtavin, nauroin vatsan kipeeksi, itkin onnesta, huusin ja tanssin niin että joka paikkaa särki seuraavana päivänä.
-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti